Se oli taas rogaininghommien vuoro: tällä kertaa ilman perävaunua soolosarjassa melko urbaanissa ympäristössä. Säät suosivat rogaajaa, ja kaksi tuntia meni hujauksessa kevätauringossa ulkoillessa.
En kauhean tarkasti jaksanut suunnitella reittiä. Päätin hakea aluksi pohjoispuolen urbaanit rastit; metsissä saa könytä iltarasteillakin, mutta harvemmin tulee suunnistettua Aurajoen rannan kortteleissa. Näiden rastien jälkeen olisi sitten hyvä siirtyä eteläpuolen suunnistuskartalle ja kerätä sieltä mitä ehtii. Itse asiassa pääkartan lisäksi oli tarjolla kaksikin pienempää suunnistuskarttaa, mutta arvelin ajan riittävän vain toisen koluamiseen. Kartoilla oli tällä kertaa kolme tuplarastia, jotka voi leimata kahdesti, kunhan käy välissä jollain toisella rastilla. Yleensä tällaiset rastit ovat sijoittuneet korkeiden mäkien päälle, joten tuplapisteiden lisäksi tuplilla pääsee nauttimaan hienoista maisemista ja tymäkästä tunkkaamisesta. Nämä siis mukaan suunnitelmaan.
Prinsessakynä, tuo rogaajan reittitaikasauva.
Alkuun tuli heti pieni mutka, kun piti käydä noutamassa autoon unohtunut kompassi, mutta siitä sitten muun pääjoukon kanssa ensimmäiselle tuplarastille. Alkupään rastit olivat helpoissa paikoissa, mutta etäisyydet oli aika pitkiä, joten juostua tuli paljon. Kävin jopa noukkimassa Hirvensalon sillan alta 9 pistettä, vaikka se olikin epätaloudellinen pistorasti. Majakkarannan tienoilla oli rasteja ihan hienoissa paikoissa, ja myös Martissa oli mukava kiertää tuttuja paikkoja. Pohjoispuolen rasteihin meni kolme varttia, joten eteläpuolen suunnistuskartalle oli vielä reilusti aikaa käytettävissä. Päätin keskittyä läntiseen karttaan ja takaisin tullessa käydä hakemassa vielä muutamia pääkartan rasteja.
Körö körö kirkkoon.
Suunnistuskartan rastit löytyivät aika näpsäkästi. Kun ei ole lehtiä puissa ja rastit sijoitettu rogainingtyyliin näkösälle, huonompikin suunnistaja pysyy kartalla. Yksi pummi tuli jossain kohtaa, mutta tokenin siitä melko nopeasti. Aivan lounaisnurkassa oli kymmenen pisteen pisto, jonka päätin käydä noutamassa maisemien takia. Ja ihan komeaan paikkaanhan se oli piilotettu.
Kymmenen pisteen maisema.
Paluu oli tarkoitus tehdä pääkartan keskivaiheiden kautta. Ihan hyvä suunnitelma, mutta aika alkoi käydä vähiin. Keskellä karttaa oli kisan hapottavin tupla jäätävän vuoren päällä. Jälkiviisaasti voin todeta, että tämä tuplaaminen olisi kannattanut jättää välistä, mutta itsepäisesti päätin sen hakea. Siitä sitten kauheaa ravia alkuun, jossa pitäisi vielä käydä tuplaamassa lähdön lähellä oleva kymppi. Paluureitillä en harmikseni tajunnut, että matkalta olisi ollut helppo noukkia kasi pikkukartalta, kun toljotin vain pääkarttaa. Kello kävi armottomasti, ja maalissa olin jo kuusi minuuttia (-12 pistettä) myöhässä. Nopealla laskutoimituksella arvioin lisäkoukun kannattavan ja lähdin hakemaan alun kympin tuplausta. Lisälenkkiin meni kolme minuuttia eli 4 pistettä siitä vielä taskuun.
Maalissa oli luksustarjoilu: kuumaa makkaraa ja mehua. Matkaa kertyi lopulta melkein 19 kilometriä eli ennätyskilometrit näistä kahden tunnin kisoista. Pisteitä olisi voinut saada enemmän keskittymällä pikkukarttojen tiheisiin rasteihin, mutta toisaalta laitojen rastit olivat hienoissa paikoissa, ja pitkällä lenkillähän tässä oltiin. Reitti on nähtävissä Stravassa. Kisa-alue oli mielestäni yksi hienoimmista (unelmasääkin varmaan vaikutti asiaan), ja juoksu kulki mukavasti. Eeppinen tapa viettää sunnuntaiaamupäivä.