Viime viikon lauantaina oli vuorossa taas alkukesän kisakalenterin kohokohta, Helsinki Half Marathon. Meidän taloudesta osallistuttiin jo kolmatta kertaa, ja tällä kertaa panokset olivat kovemmat kuin koskaan, sillä tapahtuman sponsori Björn Borg oli luvannut oman ennätyksen rikkomisesta tekniset alushousut. Siis ilmaiset kalsarit! Nyt jos koskaan oli aika rikkoa kolme vuotta vanha puolikkaan ennätys.
Kisamatka noudatteli tuttua kaavaa: Perjantai-iltana numerolapun nouto viime tipassa Forumista. Sushia Itamaessa. Jälkiruuaksi jäätelöä. Kävely Scandic Parkiin. Matkan varrella aina samalta terassilta kuuluvan elävän musiikin kaihoisaa ihailua. Perillä hidas sisäänkirjautuminen ylitäyteen hotelliin. Loppuilta hermostunutta odottelua. Aamulla huoneessa urheilujuomatankkausta ja sitten puurolle heti aamupalan alettua. Vessassa juoksemista, verryttelylenkki Töölönlahdella ja viime tipassa lähtöalueelle. Rutiineissa on voimaa.
Omassa tavoitteessa oli hieman arpomista. Talven ja kevään harjoittelu oli sujunut hyvin ja Aurajoen yöjuoksusta irtosi kympin ennätys, mutta aivan viimeiset viikot eivät välttämättä menneet optimaalisesti talon maalaamisen ynnä muiden pikkuprojektien takia. Selvää oli kuitenkin, että 1.25-ennätystä oli lähdettävä rikkomaan. Tapahtumassa oli mukavasti jäniksiä tarjolla, mutta tietysti itselle sopivin vauhti olisi todennäköisesti jostain 1.20- ja 1.25-jäniksen välistä. Päätin katsoa, miltä 1.20-vauhti tuntuu, mutta kun jänis lähti aika reippaasti matkaan, jättäydyin pian hieman jälkeen. Ensimmäiset kilometrit menivät kuitenkin vauhdikkaasti, ja itse asiassa tulin viiteen kilometriin suunnilleen 1.20-loppuaikaan johtavaa vauhtia (jänis meni siinä kohtaa jo puoli minuuttia edellä). Vitosesta kymppiin oma vauhti kuitenkin tasoittui ja asettui hieman alle neloseen.
Kymppi tuli vastaan noin 39 minuutissa. Tässä kohtaa juoksu tuntui tahmealta, ja aloin jo miettiä, miten touhussa käy. Kostautuisiko liian kova alku? Pian juoksu alkoi kuitenkin kulkea ihan eri tavalla (olisiko sattunut myötätuulipätkä), ja seuraavat kilometrit menivät helpolla. Tuntui, että juoksu oli ikään kuin hallussa – sen kuin vain paukutti menemään. En juurikaan katsellut kelloa, lähinnä väliajoissa kerroin kilsat neljällä ja varmistin, että laskutoimituksen lopputulokseen säilyi koko ajan selvä marginaali.
Näin edettiin jonnekin 16 kilometriin, minkä jälkeen tuntui koko ajan olevan joko ylämäki tai vastatuuli tai molemmat. Selvästi reittimestarin jekku. Ylämäissä en uskaltanut pitää kiinni aivan samasta tahdista kuin tasamaalla, alamäet pyrin menemään mahdollisimman rennosti. Keskivauhti tuntui pysyvän aika tasaisena. Junaradan reunaan saavuttaessa aloin vihdoin uskoa, että ennätykseen ollaan menossa. Töölönlahdella suunnittelin vielä loppukiriä, mutta jotenkin selvästi uutta vaihdetta ei enää löytynyt. Aavistuksen sain kuitenkin kiristettyä, ja juoksu tuntui vahvalta loppuun asti. Suunnon loppukirisuoran alusta vielä viimeiset läpyt tsemppaajilta ja ”täysiä” maaliin: kello pysähtyi hieman päälle 1.23, eli ennätys oli syntynyt!
Iloiset ennätysnikkarit.
Maalissa piti vähän nojailla polviin, ennen kuin siirryin nauttimaan maalihuollon antimista. Parasta oli ehdottomasti proteiinijäätelö hikisen juoksun jälkeen. Takavuosilta tuttu alkoholiton olutkin olisi kyllä maistunut (vink vink järjestäjät). Yleisesti järjestelyt olivat jälleen kerran huippuluokkaa, reitti nopea ja paita tyylikäs – ainakin minun silmissäni Helsinki Half Marathon säilytti edelleen asemansa Suomen ykköspuolikkaana.
Kisan jälkeen vuorossa oli vielä perinteinen maalisauna hotellilla Töölönlahtea ihaillen ja urotyötä muistellen. Ennätys tuli mukavalla kahden minuutin marginaalilla, ja loppupäivän olin ihan hyvävoimainen, joten aivan kaikkea ei tarvinnut reitille jättää. Kympin tuskailua lukuun ottamatta juoksu kulki todella mukavasti ilman mitään ongelmia. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua kohti syksyn koitoksia – ja tietysti ensi vuoden HHM:ää.
(Joku varmaan miettii, missä kuva ennätyskalsareista? No, valitettavasti ne saa vasta jälkikäteen, joten kuumat kuvat jäävät tällä kertaa puuttumaan. Pysykää kanavalla.)