Huh huh, ei nyt ihan taas menneet treenit suunnitelmien mukaan. Edellistä kahta viikkoa leimasivat työkiireet, kotikiireet ja yleisesti väsynyt harjoittelufiilis. Tällaisina viikkoina sitä todella huomaa, että kiireinen aivotyö ja arjen ryntäily paikasta toiseen verottavat myös fyysistä jaksamista.
Toissaviikolle sattui tennistreenien lisäksi kaksi ottelua. Pelityylini on fyysisesti aika raskas – jokainen pallo mennään loppuun asti! – ja kun pelit pelattiin vielä illalla aivan liian myöhään*, kuormitus peleistä oli iso. Kun tähän yhdistetään vielä arjen kiiret, ei ollut oikein paukkuja muuta kuin pk-juoksuun. Perjantaina tosin tein tasavauhtisen vk:n, mutta sekin jäi vatsakipujen takia keskeneräiseksi.
Viime viikko oli aikataulujen puolesta katastrofi, kuten aiemmin kirjoittelin. Keskiviikolle olin suunnitellut vk:ta, mutta olin kahdeksan jälkeen jo sen verran poikki, että päätin tehdä vain reippaan pk:n. Kolmetoista kilometriä meni itse asiassa ihan mukavasti ja tuntui, että se oli juuri oikea lenkki siihen kohtaan. Perjantai meni kesäjuhlissa ja lauantaina tein vain kevyen polkulenkin.
Väsyneet viikot saivat sunnuntaina onneksi erittäin positiivisen päätöksen. Koska en ollut ehtinyt tehdä vk-harjoittelua, päätin tehdä pitkän loppunostolla. Ensin 16 kilometriä 5 min/km, sitten 4 kilometriä 4.15 min/km ja vielä 2 kilometriä 4 min/km. Lenkki sujui todella hyvin, vaikka rankkojahan nuo loppunostot aina ovat. Juoksu tuntui kuitenkin hyvältä loppuun asti, ja tällaisten lenkkien jälkeen tuntee aina treenanneensa. Näitä täytyy tehdä ehdottomasti lisää.
Sunnuntain lenkistä tuli olo, että kyllä tämä taas tästä, ja tähän viikkoon lähden taas aivan uudella innolla. Keskiviikkona voisi aueta mahdollisuus jopa ratatreeniin, mikä olisi oikein mukavaa vaihtelua. Viikonlopuksi onkin sitten luvassa vähän erilainen pitkis Turku Rogaining Sprintissä.
*Pelit alkoivat klo 21. Ja kyllä, se on aivan liian myöhään. Olen kyllä kuullut, että jotkut valvovat säännöllisesti jopa yhteentoista. YHTEENTOISTA?!