Nuoret, pysykää koulussa, älkää koskeko huumeisiin ÄLKÄÄKÄ urheilko flunssassa.
Nyt kun valistus on saatu alta pois, seuraa hypoteettista pohdintaa siitä, milloin flunssapotilas voi lähteä lenkille. Lähtökohtaisesti en ole sitä tyyppiä, jonka on pakko päästä lenkille vaikka toinen jalka haudassa. Vaikeinta on yleensä arvioida, onko epämääräinen sairauden tunne oikeasti alkavaa flunssaa vaan jotain ihan muuta. Yleensä näissä tilanteissa olen lähtenyt lenkille ajatuksella ”tänään vielä pääsen, jos tulen kipeäksi niin sitten voi jäädä monta päivää väliin”. Ja yleensä seuraavana päivänä olenkin sitten ollut selvästi sairas.
Olenko toiminut fiksusti? Vaikea kysymys. Ehkä olisin päässyt vähemmällä, jos olisin himmannut heti ensimmäisen oireen kohdalla. Tai peräti välttänyt flunssan kokonaan! Tai sitten se olisi tullut joka tapauksessa, ja olisi jäänyt elämästä ihan turhaan yksi lenkki tekemättä. Mikä olisi tietysti myös pieni tragedia. (Pari kuukautta sitten muuten heräsin lauantaina flunssaisena. En lähtenyt VK-lenkille, ja illalla olin jo terve. Sunnuntaina juoksin lenkin suunnitellusti. Tuntuu, että tässä tarinassa saattaisi olla jokin opetus.)
Kun flunssa sitten on kiistämättömästi iskenyt, lepoon heittäytyminen ei enää tuota ongelmaa. Kun on kipeä niin on kipeä, eipä se urheilu siinä kohtaa edes hyvältä tuntuisi. Seuraava ongelma tuleekin vastaan toipumisvaiheessa: koska on tarpeeksi terve? Haittaako pikku yskä? Jos vähän nenä valuu? Jälkioireet voivat jatkua pitkäänkin, mutta jossain kohtaa on tehtävä päätös ja päätettävä olevansa terve. Harmaa alue on iso, ei ehkä viittäkymmentä sävyä mutta ainakin viisitoista.
Tänään on seitsemäs päivä tämänkertaista juoksutaukoa kurkkukivun ja yleisen voimattomuuden takia. Sinänsä tämä on ollut helppo tapaus, että heikko yleisvointi kertoo selvästi, että lenkille ei ole asiaa. Toisaalta mitä pidemmäksi tauko venyy, sitä herkemmin pienikin käänne parempaan tuo mieleen toiveikkaan ajatuksen: josko ihan pienelle?