Välillä on viikkoja, jolloin kahden ihmisen tavoitteellisen maratonharjoittelun sovittaminen lapsiperheen viikko-ohjelmaan sujuu kuin tanssi. Tämä ei ollut yksi niistä.
Maanantaina oli molempien lasten harrastukset, joissa molemmissa aikuisen oli oltava paikalla. Tietysti myös jääkaapi oli tyhjä, joten jossain välissä piti käydä kaupassa. Toisena iltana sama juttu; kaupassa ei tosin tarvinnut käydä, mutta harrastusten aikataulut menivät sillä tavalla peräkkäin, että ensimmäinen mahdollisuus lenkkiin aukesi vasta paljon kahdeksan jälkeen. (Ja tietenkin sama päivä oli myös veroilmoituksen viimeinen jättöpäivä.)
Keskiviikkona oli vähän väljempää, vain yksi peli-ilta, mutta torstaina olikin sitten taas molempien(!) lasten kevätjuhlat. Periaatteessa aikaa olisi ollut, mutta toisen kevätjuhlan ja tennistreenien kiinteät aikataulut blokkasivat tehokkaasti lenkkislotin, joka olisi tarvittu kipeästi, koska tänään firman kesäjuhlat pilaavat päivän lenkkimahdollisuudet oikeastaan molemmilta.
Näillä reunaehdoilla olikin sitten helppoa suunnitella tehokas harjoitusviikko huomioiden harjoittelun rytmitys, sopivat välit ruokailuun, päivittäinen vireystaso ja riittävä lepo. Onnistuu onnistuu.
Kohti ääretöntä ja sen yli